Tää keikka eteni kuin vuoristorata! Alussa hiljalleen kivutaan kohti korkeuksia ja varsinaisen kyydin alkaessa mennään ties mitä kirkaisuja kirvoittavia ja väärinpäin horisonttia tiirailemaan saavia koukeroita pitkin. Lopussa tukka ehkä vähän sekaisin, mutta maaliin päästiin ja fiilis mitä mahtavin!
Settilistassa oli mukana sen verta kryptisiä nimiä etten netissä olevan demon biiseistä osaa niihin yhdistää kuin ne mitkä siellä omalla nimellään seisoo, poimittakoon kuitenkin tästä kauniisti-rouheesti menosta mitä keikka ja tuo koko demokin edustaa pari esimerkkikappaletta. Alusta loppuun vihaisempi ja huutopainotteinen Ikioma Miten Soma pysäyttää sen joka meinasi mapittaa Suudelmat minkään pop-liitteisen alle ollen just niitä vuoristoradan raisuimpia kohtia. Demolla mainittua edeltävä kappale Väärä Puoli näyttää bändin kyvyt melodisemman ja herkemmän ilmaisun parissa ja demon päättävä biisi Hanki sekoittelee molemmat tyylit toimivaksi kokonaisuudeksi. Tällainen ääripäiden vaihtelu on kuuntelijan kulmasta tosi freesiä niin ei ainakaan rupea kyllästyttämään.
Tykkäsin paljon miten alkuasetelmasta ei osannut odottaa menon äityvän niinkin villiksi. Rytmiryhmä tarjosi mukavaa tasapainoa vokalistien pitkin lavaa sekoiluille eli väittäisin tässä olevan aika hyvän paketin kasassa, seurantaan menee. Ottakaa haltuun bandcampista *klik*!
TOHTORI KOIRA
Kerrankin basistille huomiota kun laulaja usutti bassosooloon, olipas kiva! Hyviä bassokuvioita olikin mukana, mutta siinä vaiheessa kun bassosoolon perään kyseltiin pariin otteeseen uudestaan niin alkoi jo ihmetyttää mikäs juttu tää on, jäseninen keskeistä vttuilua? Salapoliisityö (eli käynti bändin facebooksivuilla) paljasti sen verran, että voi ei, tässähän olikin ollut rumpali vailla instrumenttiaan eli ilmankos saattoikin laulajalla olla hieman alaston olo vain mikin varressa ja ehkä tämä basistin ahdistelu oli jotain sijaistoimintaa kapuloiden puuttumiselle. Propsit vaan tuuraajalle.
Aihepiirit Tohtori Koiran kappaleissa vaihteli niin juttujen mitkä voisivat käydä toteen kenen tahansa pihapiirissä (kuuntele Iloinen Naapurusto) kuin ihan koko Suomen laajuisesti, esimerkiksi kappale Päivi, jossa oli helppo kaikkien halukkaiden laulaa mukana kertsissä. Punkinräimeen säestyksellä käsiteltiin myös globaalisti tuttuja otsikoita. Paavi -biisi teki stopin jo ala-asteella aivojen sopukoihin istutetun virren numero 499 päässäsoimismahkuille koruilemattomalla riveillään "Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen / koska lintusen persereikä on hieman liian pikkuruinen". Eihän tosta nyt ole enää paluuta. Kiitos? Kiitos!
**Tässä välissä sain loppuillan/yön/työpäivän pelastaneita uutisia. Kiitos Turku Saatanalle tapahtuman meitsille ilmestyi yllättäen kyyti himaan, jeee! Turku kun on siitä hankala, ettei sieltä pääse järkevästi yöllä pois, joten sweet relief sen infernaalisesti vtuttavan säädön välttämiseltä tällä kertaa!**
MIETTIIN
Ilmaisua yllättäen on turha käyttää tän poppoon yhteydessä sillä ns. normaalista poikkeavaa sählinkiä pitää jo normina tän (vaihtuvan) kokoonpanon keikoilla. Nytkin alkuun julistettiin Turkua Saatanalle ja asiaan kuuluvasti risti pietarin tyyliin havaittavissa. Kokoonpanosta puheenollen, tällä kertaa taisi olla ihan se ydinjengi kasassa ilman vierailevia tähtiä. Tämä oli myös lopulta kesyin näkemistäni Miettiin keikoista! Osittain vaikutti mm se miten nyt pysyttiin esiintymislavan rajoissa. That being said, ei tämä keikka kuitenkaan edellisiä yhtään vähäpätöisemmäksi jäänyt.
Mitä vähän ounastelinkin tän vuoden puolella ilmestyvän mukaan: uusii biisei! Peräti kaksi kappaletta oldie goldien väleihin setin alkuun ja loppupuolelle sijoiteltuna. En ihan päässyt kiinni "Pitäis vissiin elää" yhtä lailla mitä "Askel rak.."sinnepäin-veisuun, jälkimmäinen omailee inasen tarttuvammat kuviot ja jäi helpommin mieleen. Toki kun jotain tulee, jotain pitää lähteä. Tällä kertaa parin crowd pleaserin (joo no mitkä toisaalta ei sopis ton kuvauksen alle) puuttumisen kyllä huomasi. Epäpyhä pääsi leikkuulaudalle kuten myös S.S.N.K. Onneksi Yksi Miljoonasta kuultiin kun tuostakin sen olemassa oloon havahtumisen jälkeen alkanut pitämään hurjasti. Listan kymmenes mystinen biisi jäi vain paperilla olevien tussausten tasolle yhyy.
Kiinnitän Miettiin keikoilla huomiota mitä merkityksettömiin asioihin. Täälläkin kun mikkiteline oli saanut keikan aikana kyytiä niin lopussa huolehdittiin kaikkien tarvittavien palasien löytymisestä. Punk rockin vaaralliset tilanteet meets hyvät käytöstavat -split!
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT
Exit Turku -strategian aikataulut olisivat alunperin pakottaneet poistumaan paikalta ekan kymmenen minsan jälkeen bändin aloitettua, niin nyt olikin yhtä juhlaa kun pystyi jäämään loppuun asti. Post-Miettiin haipin takia Lähtevät Kaukojunat oli mulle enemmänkin hyväntuulisen filmin lopputekstien taustamusaa, kuin musikaali jota varta vasten mennään katsomaan. Painotuksella sana hyväntuulinen, tämä kun näkyi sekä soittajista, että innokkaasta yleisöstä.
Wanhoja kappaleita tietämättä, uuttakin matskua taisi tulla mikäli jotain settilistan viereisestä tekstiä täynnä olevasta A4-kokoisesta lyriikkalunttilapusta pystyi päättelemään. Tässä keikassa vetosi eniten miten monella muulla paikalla olevista todellakin oli bändistä ja biiseistä käsitys. Bailausta, laulamista, toiveiden huutelua - tripla check. Setti vain jatkui siinä vaiheessa kun listaltakin jo loppui biisit, joten aikas nannaa Kaukarit-diggareille kun kaltaiseni liki ummikkokin oli ihan fiiliksissä. Tän illan perusteella voisi tehdä soolo-ekskursion johonkin Pirkanmaan kirjastoon bändin nimeä kantavan levyn perässä vaikkei siltä löydykään YouTuben puolella ja keikallakin kuultu, kovin koukuttava Kun Oot Poissa.
Lähtevät Kaukojunat näin viimeksikin Miettiin kylkiäisenä, siltä keikalta tästä bändistä kylläkin vain giffi. mutta jos nykivät kuvat toimii sulle niin täältä löytyypi! -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Eipä tarvinnut paljoa muuta ohjelmaa vilkuilla kun yhdessä suosikkipaikoistani, eli Hämeenlinnan Suistoklubilla soitti neljä jo kertaalleen hyviksi live-esiintyjiksi todettua bändiä. Harmi vain, että heti alkuun kävi selväksi ettei annettu aloitusaika merkannut yhtikäs mitään ja eka bändi taisi aloittaa kaksi tuntia siitä ihan ensimmäiseksi ilmoitetusta soittoajasta myöhemmin.
BORN TO CRY
Vaikka Born To Cryn riveissä ei soitakaan tyyppejä keille keikkailussa olisi mitään uutta ja tämä keikka taisi olla viimeksi näkemästäni United Forces Spring Breakin vedosta vasta seuraava(?) niin kyllä väitän, että kehitystä oli tapahtunut esiintymisen vaikuttaessa itsevarmemmalta. Muuten voin kyllä toistaa aika lailla samat sanat mitä viimeksikin siitä miten musa kyllä jytisee, mutta liian melodis-metallinen laulutyyli (ja kaikkihan tajuaa mitä meinaan) ei vain nappaa sitten millään. Keikan aikana paikallisen yleisön joukosta kuului kyllä illan paras ja kaikille hymyn huulille tuonut heitto: "Hyvä oikeanpuoleinen kitaristi! Siis täältä päin katsottuna, lavalta päin vasemmanpuoleinen." On tarkkaa, että palaute menee varmasti perille oikealle henkilölle.
COLD INSIDE
Soittojärjestyskin vaihdettiin lennosta ja ei siinä mitään kun itse pysyi kärryillä, mutta hyvä näille jotka muuten vaan tulivat paikalle ja ihastelivat toisilleen miten kova Long Gone onkaan (joku kyllä oikaisi).
Tällä kertaa mitkään ylimääräiset tekijät eivät asettaneet ennakkolatauksia keikkaa kohtaan kuten silloin Oranssilla, joten menosta sai suoriltaan vain nauttia. Cold Inside taitaa intronauhan käytön jalon taidon ja muistaakseni (correct me if I'm wrong) ainakin eläinten oikeuksia/asemaa sivuavasta puheraidasta keikka pääsikin etenemään kuin ois turpaan vedelty heikompia puolustaen ja jatkettu suorilta siitä mihin intro loppui. Jos tuo oli keino bändiläisten itsensä päästä oikeaan mielentilaan ennen keikkaa niin siinä onnistuttiin sillä -käytin samaa adjektiivia viimeksikin- tyly meiniki välittyi yleisön puolelle 100%.
Ensimmäinen keikka sai mut kaivamaan Momentumin levyt soittoon eikä vähiten vain Herbivore -levyn päättävän Philip Wollenin "Animals Should Be Off The Menu" puheen vuoksi. Tän keikan jälkeen kiinnosti puolestaan mitä Cold Inside on julkaissut ja missä muodossa. Mielenkiintoinen bändi live-esiintymisen suhteen ja muutenkin. Olisi kiintoisaa päästä tekemään lähempää tuttavuutta lyriikkapuoleenkin. New LP in 2017 lupaillaan bandcampin puolella. Kelpais.
MUSTA HUONE
Oranssin keikkojen ollessa eri päivinä toivoinkin Musta Huoneen soittavan Cold Insiden kanssa tällä keikalla peräkkäin. Musiikkinsa puolesta yhtyeet eroavat toisistaan paljonkin, mutta molempien bändien ympärillä on tiettyä mystiikkaa. Nyt kun bändi oli jättänyt turhat juttelut pois, ihanan viileä tunnelma jatkui kuin oltaisiin elokuvateatterissa, jossa porukka osaa olla hiljaa. Musiikki pääsi oikeuksiinsa ja jos en ihan väärin muista ekalta keikalta, niin nyt jotkut lyriikatkin olivat kokeneet hieman hiomista. Musta Huone on kyllä selkeästi matkalla parempaan suuntaan keikka keikalta.
Viimeksi seurasin bändin settiä liki lavassa kiinni niin ettei tunnelman muodostamaa kuplaa päässyt kukaan vahingossakaan puhkaisemaan. Tällä kertaa otin tietoisesti etäisyyttä ja tämä ratkaisu osoittautui silmiä avaavaksi siinä mielessä etten ollut tajunnut miten vaikeasti nieltävää musiikkia Musta Huone oikeastaan soittaakaan. Ei vain sen tyypin heittämän kommentin takia, jossa totesi kavereilleen hakeneensa vessapaperia korviensa tukkeeksi, mutta muutekin oli lievää keskittyneisyyden herpaantumista havaittavissa osassa yleisöä. Vaatii aidosti kiinnostuneisuutta tai pääsylippuun enemmän hintaa kuin tämän kerran pyöreät nolla euroa. Lopulta piti vaihtaa paikkaa kun joku näistä narikan hinnalla sisään henkilöistä koitti aina kappaleiden välissä herätellä keskustelua luulessaan, että I was with the band kerta otin kuvia ja vaikutin keikasta kiinnostuneelta = eli just se joka haluaa rupatella kesken keikan..juu ei. Oranssifestin vailla keskeytyksiä -rapsa tän linkin takana.
LONG GONE
Aikataulujen jäätävän viivästyksen takia paikallisen Long Gonen setti jäi osaltani pariin ekaan kappaleeseen yöbussin kutsuessa. Musiikkillisesti draaman kaari olisi illan aikana ollut ehyempi jos soittojärjestyksestä (ja ennen kaikkea ajoista) oltaisiin pidetty kiinni "helpompien" bändien ollessa ensin. Long Gone on hyvin konstailematonta hardcorea ja siltä osin hengenheimolainen Cold Insiden kanssa pimennysverhon vain puuttuessa yleisön ja bändin väliltä. Long Gone tuli nähtyä ekan kerran Oranssilla joulukuussa 2015 ja jo silloin upposi juurikin bändin straight forward meininki jota seuratessa ei tarvinnut paljoa kelailla toimiiko vai ei. Mielelläni olisin siis kuunnellut pidempäänkin, nyt vain tuli raja vastaan miten kauan tien päällä loppujen lopuksi jaksoi olla. Ens kerralla sitten. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Tavastialla tuntui kuin olisi ollut kahdessa eri tapahtumassa samalla kertaa. Ekat bändit sai kyselemään mitä ihmettä täällä teen ja sitten puolestaan kaksi vikaa oli sarjaa ou jeeaah! Antanee osviittaa miten monipuolisia artisteja Alt Agency & Managementin hoiteista löytyypi ja oli ihan mukava viimein saada musiikkia parin joka paikassa vastaan tulleen nimen taakse = ne illan ensimmäiset.
ITÄ-HOLLOLA INSTALLAATIO
Laulaja-kitaristista tuli tän vuoden puollella nähtyjen bändien joukosta mieleen Joni Ekmanin ja Sur-rur yhtyeen rakkauslapsi. Esiintymisessä samanlaista musiikkiin heittäytymistä ja hemmetin miellyttävältä persoonalta vaikutti hän. Jopa siinä määrin, että olisin ihan hirmusti halunnut pitää musiikillisestakin ulosannista sillä ainahan on oma lisänsä jos tietää tukevansa "hyvän tyypin" musajuttuja. Toivottavasti ne keille tää iskee ovat jo olleet kukkaron nyörit höllänä ostelemassa!
Seuraavan lauseen voisin toistaa Itä-Hollola Installaation jälkeen esiintyneen yhtyeen kohdalla: keskittymiskyky ei riittänyt koko keikalle joka tuntui kestävän liiankin pitkään. Hyviä juttuja oli esimerkiksi setin kolmas biisi joka toi alkuun hieman mieleen BlurinSong 2 -kappale ja sitten se jossa mainittiin röökikoppi siinä olleiden huutokohtien takana (voin myös sekoilla ja kyseessä olla yks ja sama biisi heh). Vika kappale, joka oli vain basisti-laualajan laulama voisi helposti kuvitella myös levyn viimeiseksi biisiksi, samanlaista finaalin tuntua ilmoilla. Bändi soitti myös vallan uusia biisejä, eli mukavaa heille keille tuttua oli noin muutenkin. Parasta oli kuitenkin laulaja-kitaristin ja basisti-laulajan välinen kemia lavalla. Instrumentaalijammailut oli siisteintä ja näiden aikana ei kyllästyttänyt vaikka osin jotkut kappaleet olivatkin liian samankaltaisia. Olisi kiinnostavaa tietää mitä kaikkea setissä olikaan mukana.
Vaikkei tässä yhteistä polkua aletakaan nyt polkemaan, harmitti taannoisen valtakunnallisen keikkapäivän Tampereen keikan peruuntuminen. Tarkoituksena oli keikkaa ennen laittaa levy kuunteluun, jotta olisi edes inasen perillä mistä hoilataan. Sellainen kutina kyllä on, että joskus taas osumme samoissa merkeissä saman katon alle ja ei nyt haittaakaan hyvän tyypin menoa seurata toistemiseenkin. Tai totta puhuen, uudestaan voisin mennä keikalle ihan vain että saisin taas ihastella basistin sorminäppäilytaitoja terkuin hylätyn basson soittotaidoton uusi omistaja.
LITKU KLEMETTI & TUNTEMATON NUMERO
Mittarilla miten nopeasti eturivi täyttyi oli heti pakko uskoa bändin ympärillä vallitsevaan hypetykseen. Litku Klemetti & Tuntematon Numero nimeltä ei ole voinut välttyä vaikka pitäisi majaa kiven alla. Ensimmäisenä huomion vei Litku Klemetin lava-karisma. En ole täysin perillä tästä Tuntematon Numero kuviosta -taustabändi vai häh, mutta muut soittoniekat jäi kyllä täysin balalaikkataiturin varjoon.
Kokoonpanolle laatuaan ensimmäinen Tavastian keikka, jonka menestykseekkäästä kulusta piti huolen yleisömeri ja miten ne biisit sinne upposivat (hyvin). Loppupuolella en saanut meiningistä enää mitään uutta irti ja odotellessani soittoajan tulemista tiensä päähän, huomio kiinnittyikin enemmän siihen miten kivaa monilla muilla selkeästi oli. Mieleen ei tästä setistä jäänyt yksittäisiä kappaleita, ainoastaan juurikin ihan piinkova keulahahmo. Jälkikäteen jollain Spotifyn soittolistalla sattumalta vastaan tullut Progetyttö -kappale pääsi kyllä yllättämään miten miellyttävää kuunneltavaa olikaan. Ehkä kirjasin itseni ulos bändin kuuntelijakunnasta hieman liian aikaiseen?
Helpoin tapa selvittää mikä lopulta oli viimeisin päälle jäänyt tunne keikasta on kysyä itseltään menisitkö katsomaan uudestaan jos tulisivat kotikaupunkiin keikalle. En menisin ja tuskin mahtuisinkaan messiin sillä innokkaista ei ainakaan olisi pulaa. Joidenkin muiden kivojen ohessa Litku Klemetti & Tuntematon Numero olisi ihan kiinnostava nähdä uusiksi, etenkin jos tilasta on mahdollisuus haihtua jonnekin taka-alalle jos meinaa alkaa mennä ylitse. Pieninä annoksina ihan käypää kamaa.
THE HOLY
The Holyn keikoista ei suitsuteta turhaan. Toinen kerta itselleni, joten tiesi mitä odottaa ja samaa wow-efektiä ei tietenkään enää ollut mukana mitä Indie-Iltamien keikalla. Hyvin pitkälti samaa kontrollissa pysyvää, ei koreografioitua kohkaamista mitä osasikin odottaa. Yllätysmomentteja pyöreä nolla riman pysyessä koholla siellä minne Turussa se jäikin. Bändi on onnistunut vangitsemaan mahtipontiseen menoonsa kansainvälistäkin soundia ja sinne suuntaan tähtänevätkin. Voi hyvinkin olla niitä tapauksia joita osataan enemmän arvostaa kotimaan rajojen ulkopuolella.
Ekan keikan jälkeen mieltä jäi kalvaamaan tohtiiko sellaisen aistit räjäyttävän spektaakkelin jälkeen edes kuunnella levytettyjä versioita, jos ne sitten latistaa bändin jättämän voimakkaan ensivaikutelman? Rohkaistuin ja kyllä se keikan vika Ramses The Evil Brother ihan mukiin menevä oli tässäkin muodossa.
TEKSTI-TV 666
Neljä Seinää Ja Puolikas Sielu oli nannaa kuulla pitkästä aikaa. Erityisen kivaa oli nähdä Lauri Elorantaa taas lavalla aina Sä Et Tuu Enää Takaisin Koskaan alkaen ja sitten loppuajan mitä nyt setistä olikaan jäljellä. Ylemmän tahon kitarahenget ottivat tästä nokkiinsa, one guitar too many ja Tannerin kitara oli hetken poissa pelistä teknisien ongelmien takia. Täällä surffausta tapahtui niin bändin kuin yleisönkin puolelta, jossa meno äityi ihan ok pöpiksi alun hitaahkon startin jälkeen. Niskat jumissa next day, eli bailandosilta itselle. Sanainen arkkuni on aikas tyhjentynyt Teksti-TV 666 kohdalla, vakkareita kun ovat hooveen puolella, joten parit kuvat vielä and täts it.
Luulin tehneeni näistä keikoista muistiinpanoja tuoreeltaan, mutta olikin aika karua kun ainoa kirjoittamani asia oli Miettiin ekasta keikasta "paljon oravia, huikee" Tämäpä auttoi. Kiitos yöbussissa selkeästi väsyneenä istunut minä 5kk sitten.
Puhelinseksi + Miettiin. Tämä karavaani kulki ke-pe 21.-23.9.2016 reittiä Helsinki-Tampere-Kouvola, josta viimeisimmän suhteen jouduin luovuttamaan sillä jostain kumman syystä paholainenkin repi sopimuspaperit siinä vaiheessa silpuksi kun sielun vastikkeeksi oli tarjolla lauantain aamuvuoroa. Harmitti, sillä kolmen putki on kovin harvinaista herkkua Suomen kamaralla, mutta toki kaksi keikkaa oli jo hyvin ottaen huomioon miten lyhyellä varoajalla nämä ilmestyivät eetteriin.
Mukana oli pari muutakin bändiä joista heistäkin muutama sana messiin.
PLASTIC TONES @ Lepakkomies, 21.9.2016
Tällä keikalla kuulin bändiä ensimmäistä kertaa ja mieltä lämmitti ensinnäkin hyvin lausuttu englannin kieli. Bändi mainitsi keikan aikana miten julkaisuja on kyllä tulossa ja tälläiselle jälkijuna-jantterille toi oli nannaa korville, sillä olisin liven perusteella helposti uskonut miten tarjolla olisi voinut olla pelkää OOP:tä. Update nykyhetkeen ja molemmat seiskat löytyypi kokoelmista, keikalta ostettu of course. Plastic Tonesista on kehkeytynyt nähtyjen keikkojen myötä mun suosikki kotimainen powerpoppis poppoo ja aina vaan paranee sillä keikkailevatkin kiitettävästi.
LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT @ Yläkerta, 22.9.2016
Ensireaktio: kappas taas yksi Ekman bändi lisää josta ei ollut aavistustakaan. Seuraavaksi aaha-elämyksen tarjosi kun tajusin kitaristi-laulajan olevan sama kaveri joka on Juice Normaalin keikoilla käynyt fiittaamassa Bourbon Streetiä ja hoitaa rumpalin virkaa The Achtungsissa. Suoraan sanoen en tässä vaiheessa tästä keikasta mitään erityistä muista, lähinnä sen, että Lähtevät Kaukojunat jätti ihan hyvän fiiliksen päälle jääden kuitenkin ns pääbändien varjoon.
PUHELINSEKSI
Lepakkomies
"..Ja yksi Puhelinseksi kasetti kiitos." linjaa taisi toteuttaa moni Lepikseen saapunut. Itsekin lampaana muiden joukossa sillä olin jo ihan myyty niiden parin YouTubesta kuuntelemani kappaleen perusteella. Kaunista, kaihoisaa. Harmillisesti soittoajat kuitenkin kusasi puolen tunnin verran ja vaikka ripeästi bändi aloittikin (kiitos siitä) jäi tämä keikka mun osalta viiteen biisiin joista vikojen kohdalla keskittymistä häiritsi kellon kyttääminen kerta paluulippu oli jo plakkarissa. Höh ja pöh. Porukkaa oli tosi hyvin paikalla niin eipä yksi paikalta poistunut tuntunut missään. Paitsi sitä poistunutta kyllä kirpaisi.
Yläkerta
Täällä Puhelinseksi esiintyi keskimmäisenä ja nyt täyttä Puhelinseksi-experienceän himmailli ensinnäkin mikrofoni aiheuttama päänvaiva kun etenkin allupuolella laulu ei meinannut kuulua. Osa bändistä paini myöa flunssan kourissa ja tätä ei kyllä keikkaa vain seuranneena olisi tajunnut, joten mad props että setti vedettiin kun ei mitään olisikaan.
En näiden keikkojen välissä ollut vielä ehtinyt ottaa Meillä On Ikävä Kaikkea kasettijulkaisua haltuun, joten tälläkin kertaa liki kaikki oli uutta ja ihanaa. Slovareita tuon seitsemän biisin joukossa ei ole joten keikkakin eteni rivakkaa tahtia. Pidän hurjasti laulajan vähän rosoisesta äänestä ja livenä kun tajusi miten paljon kitaristikin osallistuu lauluosuuksiin niin sehän passaa. Tässä bändissä sävellys- ja sanoituspuoli kohtaa hyvin ja melkeinpä kaikissa kappaleissa on sinkkupitentiaalia ja tämäntapaista matskua kuullessa toivois myös radiokanavien ymmärtävän hyvän päälle. Apuja on ilmeisesti saatu muualtakin, ainakin yhden bassokuvion verran. Biisiä en muista, mutta taisin ajatella ääneen miten miellyttävät koukerot siinä oli kun heti kappaleen jälkeen basisti antoi krediitit eturivissä seisoneelle henkilölle. Puhelinseksi jäi kiinnostamaan ja paljon.
Kasetista vielä sen verran, että näin nämä hommat pitäisikin hoitaa. Biisit oli pakattu ansaitsemansa muikaiseen pakettiin. Mukana tuli lyriikat ja ei tarvinnut edes itse tussata, että mitäs tältä muovipalalta kuuluupi. +vielä se ihmeellisesti taiteltu pikkukirje. Kuuntelijalle/ostajalle välittyy heti fiilis, että bändi on itsekin ylpeä tuotoksestaan kuten Puhelinseksin todella pitääkin olla. I feel special for owning one.
MIETTIIN
Lepakkomies
En olisi uskonut näkeväni uudestaan alle kuukauden sisään viime Lepiksen keikasta. Bändi esiteltiin jälleen erikoiskokoonpanona ja varmaan se sitä on aina jatkossakin. Unelmissa tuli heti alkuun! Ihan mahtavaa sillä viimeksi tän biisin aikana mikrofonin käyttöaste ei ollut ihan sitä sataa prossaa mitä kappale kyllä vaatisi päästäkseen oikeuksiinsa. Hittiputkelta ei voi välttyä Miettiin keikoilla ja taas suoriltaan se top kolmosen tapainen jatkoi toteutumistaan kun vuoroon pääsi Paniikkihäiriötä Turpaan ja Urbaani Ahdistus.
Olin edellisen Lepiskeikan jälkeen tehnyt löydön nimeltä Yksi Miljoonasta, joka oliaiemmin jäänyt multa tyystin huomaamatta SoundCloudin puolella. Tällä keikalla aloinkin epäilemään josko kyseinen biisi oli se mitä elokuussa veikkailin koveriksi. Ainakin samanlaista reaktiota tuntui herättelevän yleisössä. Hämmentävä välikysymys lempivihanneksesta sai hetkeksi elättelemään toiveita oisko Sipulin Määrä tällä kertaa mukana vaikka sipuli nyt ei ihan vihanneksesta mene. Anycase false hope ja vastaus taisi kuulua "sellainen joka ei äänestä". Kannanotto Yhdysvaltain vaalirumbaan kenties tai sitten ei. Täällä povattiin seuraavan keikan teemaksi kauhua ja tän heiton jälkeen Muissa Maailmoissa kiipparit kuulosti erityisen horromaisilta.
Katto sai taas osansa kättä pidemmällä avitettuna. Muistiinpanojen paljon oravia oli pakko liittyä kappaleisiin SSNK sekä Eläin,joka taisinkin olla illan vika. Huikee on helppo avata sillä sitä tämä keikka oli alusta loppuun saakka enkä taatusti ollut ainoa Lepiksessä näin kelaileva.
Yläkerta
Taisi näkyä päälle päin, että odotin kovin tätä settiä sillä kaksi eri henkilöä kävi tiedustelemassa onko tää seuraava hyvä. En ihan kehdannut antaa sen hehkutusmoodin mikä oikeasti mylläsi mielessä pulputa ulos joten aisoissa pysyvä vastaus oli lyhkäsesti kyllä on. Tätä keikkaa varten oltiin tehtailtu jollain kännykkäsovelluksella intronauha. Tukholma mainittu, muuten en muista mitä siinä selitettiin, mutta kovin innoissaan itse artisti tästä innovaatiostaan näytti olevan.
Pari Miettiin keikkaa alla keikkaympäristöä on alkanut katsella sillä silmällä, että mitäköhän pääsee tällä kertaa osalliseksi showta. Nyt oli ehkä liiankin helppo arvata kohde: yksinäinen tuoli. Viimeksi moista istuinsijaa hyväksi käyttävää koreografiaa tuli todistettua ihan ekalla näkemälläni keikalla ever eli Spice Girls Hartwall Areenalla 1998. Oli se jännä kun Ginger Spicen pylly vilahti Naked biisin jälkeen! Täällä vaatteet pysyi päällä ja tuoli tiukasti mukana, että kohta puoliin Miettiin ja Bändin Jätkät ja Kuudes Jätkä ja First Lady -esittelyyn olisi voinut lisätä The Tuolin. Lepiksen keikalla viitattu kauhuteema taisi toteutua jos paikalla oli puuseppiä -eikö kukaan ajattele maalipintoja?! Lopulta tuoli vietiin artistin pyynnöstä pois.
Miten musta tuntuu että olen kokenut tän aiemminkin, lue: tähän mennessä jokaisella (hurjat 2kpl ennen tätä) Miettiin keikalla. Elikkäs kun sitä luulee olevansa mukamas so called eturivissä niin aina siihen näkökentän eteen on kuitenkin ilmestynyt keikan jossain kohtaa jengiä. Ja siis ihan hiton hyvä!! Bailaajat kuuluukin paalupaikalle poislukien väkivalloin sinne tunkevat urpot, joita siis nämä henkilöt eivät missään tapauksessa olleet. Tässä koitti jälleen sen iloisen yhteislauluhetken aika ja helppoja hoilauskohtia Miettiin tuotannosta löytyykin kelpo lailla.
Just sellaisia keikkoja (tai niiden komboja!) joiden jälkeen tekee mieli mennä kiittelemään bändejäkin hyvästä menosta, mutta plaaplaa ketään kiinnosta etenkin kun saman sanoman voi myös näpytellä liki puolen vuoden viivellä johonki blogintapaiseen keskeyttämättä sillä hetkellä mitään muuta. Hehkutuksesta on joutunut ajan myötä sitten kärsimään blogin toinen osapuoli, sori!
*Tilannekatsaus aikaan syyskuun jälkeen*
Loppuvuodesta kun mulle tarjoutui sopiva tilaisuus vaihtaa pari sanaa Monta Suoraa Seinää seiskan mulle alunperin antaneen henkilön kanssa, käytin ajan siihen, että jouduin melkein väkisin tunkemaan hänelle setelin kouraan maksuksi/kiitokseksi hyvästä levystä. En kykenisi missään määrin kutsumaan itseäni musiikkifaniksi jos tän tason julkaisun kohdalla alan siivellä eläjäksi ja etenkin kun Miettiin ei vielä tänäkään päivänä olisi varmaan edes osunut kohdalle ilman tuota kaikin puolin randomia heinäkuista päivää. Jos pidät, tue. -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Illan ensimmäinen poppoo Te Kierot oli ollut lauteilla jo jonkin aikaa, kun paukkasin Looseen. Muistikuvat keikasta ovat suoraan sanottuna hämärät, keskittymiskyky ei oikein riittänyt ja en jaksanut kaivaa kameraakaan laukusta. Muut yleisön jäsenet tosin olivat kuin pieniä oravia, jotka olivat löytäneet kauan sitten unohtamansa tammenterhokätkön keskellä kylmintä talvea, eli toisin sanoen tunnelma yleisössä oli varsin pähkinäinen. Kovasti bändiä pyydettiin vetämään vielä encore, mutta itseäni monta minuuttia kestänyt aikatauluihin liittynyt juupas-eipäs -tyyppinen vatkaaminen alkoi vain lähinnä ärsyttää.
Ei muuta kuin seuraava porukka lavalle. Prinssi Rohkea ja Erämaan Rotat oli myös uusi tuttavuus. Minä ja Vaasa emme ole koskaan tulleet toimeen, mutta tämä kyseisestä citystä ponnistava orkesteri teki yllättäen melkoisen vaikutuksen! Ajattelin bändin matskun kallistuvan indien puolelle, mutta meininki olikin erittäin vahvasti punk. Sehän passaa. Setin biiseistä Poseidon ja mukavaa räminää tarjoillut Kukaan ei tykkää Helsingbystä jäivät parhaiten mieleen, mutta eipä niissä muissakaan mitään vikaa ollut. Jälkikäteen levyversioita kuunnelleena täytyy todeta jälleen kerran, että "livemusa best", sillä bändin kova keikkaboogie toi biiseihin sellaista särmää, joka jää levyversioista uupumaan. Ei kai siinä, tätä lisää!
Kärkky olikin sitten se varsinainen syy Helsingin reissuun. (= Jos siihen liittyy Tiisu niin se kiinnostaa, kuten monet hoveen lukijat ovat varmaan jo huomanneetkin.) Bändi on jäähyväiskiertueella ja Loosen keissi oli ainoa tilaisuus päästä pällistelemään meininkiä. Mulle Kärkky näyttäytyy tietynlaisena nuorten sällien kunnianosoituksena niille bändeille ja artisteille, joita luukutettiin viisitoistakesäisinä niin helvetisti ja lujaa, että kaikilta muilta meni hermo ja tärykalvot. Keikan aikana tuli useampaan otteeseen mieleen Apulanta vuosilta 1995-2005, Nirvana ja etenkin basistin habitus huusi Metallicaa. Metallibändi Kärkynkin kuulemma oli tarkoitus olla, mutta setin biiseistä Loska oli ainoa siihen suuntaan kunnolla kallistunut kipale. Metallia tai ei, niin slovareita tai sen suurempaa hempeilyä on tältä orkesterilta turha odottaa.
Jossain setin puolenvälin tienoilla huomasin melkein tuohtuvani siitä ajatuksesta, että tämä bändi todella vetelee parhaillaan viimeisiä henkäyksiään. Monille ihmisille teiniaikojen räpellykset ovat maailman noloimpia juttuja, mutta Kärkkyä ei voi tuohon kategoriaan ainakaan näin ulkopuolisen silmin ja korvin laskea. Biisien lyriikat eivät ehkä ole ihan sieltä itsestään selvimmästä päästä (eikä todellakaan tarvitse aina ollakaan!), vaan lähentelevät ajoittain puhdasta tajunnanvirtaa. Lyyrisellä tasolla samaistumispintaa ei siis välttämättä ole kovin helppo löytää, mutta ei se fiilistelyä haittaa. Esimerkiksi Kukkatapetti-biisin lyriikoista puolet viuhuvat ohi niin että suhisee, mutta tanssijalka nykii ja nousee siitä huolimatta. Kyöpeliläisten kehää voisin kuunnella repeatilla, biisin riffit miellyttävät jostain syystä omaa korvaani ihan hulluna. Edellä mainittujen biisien lisäksi diggailin myös Sammal-nimistä kipaletta, vaikka kuolleet puput onkin nou nou. Kiertueen nimikkobiisi Päättömät kanat päätti setin ja jos jostain Kärkyn biisistä pitäisi yrittää etsiä orastavaa tiisumaisuutta, niin kyllä se olisi sitten tämä.
Täytyy sanoa, että tuttavuus Kärkyn kanssa jäi harmillisen lyhyeksi. Voisin kuitenkin väittää, että keikan myötä ymmärrän taas joitain juttuja vähän paremmin kuin aiemmin. Summa summarum: Muikea ilta Loosessa, kiitos ja kumarrus! // YYKAAHOOVEE
Lakeuden Kutsu Punk Fest @ Rytmikorjaamo, Seinäjoki
Kun tapahtuma tuli julki mun piti pari kertaa hieraista silmiä sillä nyt oli meikälle ihan 5/5 koliseva esiintyjäkaarti. Tietenkin myöhemmin samalle päivälle siunaantui Teksti-TV 666 ekaa laatuaan oleva Vastavirtaklubi-keikka, mutta pienestä yhyysniffmiksiminä-märehtimisestä huolimatta valinta oli kuitenkin päivän selvä.
MÖTKY
Päällekäisyyden aiheuttama sadepilvi väistyi siltä seisomalta kun Mötky aloitti keikkansa. Huomio oli jo aiemmin kiinnittynyt bändin paitoja sporttaaviin henkilöihin, eikä vain siksi että halusin kans yhden - siis paidan, heh heh. Jälleen kerran tässä keikassa oli niin ilmiselvää yhteisöllisyyttä, että voisin ihan helposti uskoa Mötky-partybiilin, josta Mötky paidoitettu entourage valahtaa juomat valmiiksi kourissa suoraan lavan eteen pitämään hauskaa. Mitä en meinannut uskoa oli kuulemani, että viime vuoden Bar 15 keikka oli bändin eka (oikeesti?) ja tämäkin veto siis toka/kolmas?
Tuttua oli heti parin biisin jälkeen koittaneet sipsien perään huutelut ja tokihan Rakastan sipsejä tuli jälleen siellä loppuhuipennuksena. Keikan keskivaiheilla ennen Yhdessä -biisiä bändi kehotti ottamaan vierustoveria kädestä kiinni. Omalle kohdalle osui sopivasti hyvässä tuiskeessa oleva partybiilistä noussut ja selkeästi keikasta ihan pähkinöinä oleva tyyppi. Toistuvien tää on niin hyvä hokemien lomassa tuli myös illan huumoripläjäyksen tarjoavaa ilosanomaa, mutta jääköön ne heitot meidän kahden keskeisiksi..tai ok ehkä vain mun jos tarkastelee asiaa juomankittauskulmasta. Ei siinä mitään, kyllä aina lämmittää mieltä nähdä miten riemuisaksi joku bändi voikaan ihmisen saada. Nopeastí meni tämäkin ohi ja hauskaa oli!
Voi ristus miten niitä SIPSejä rakastetaankin
bonus round: Mötkyläisille oli jostain pupun kolosta tullut vielä vastaan kopio heidän demostaan ja kysyivät kiinnostaisko. No todellakin! Toin sitten tälle keikalle vaihdossa Budapestista hommattuja sipsejä jotka tässä vaiheessa taisivat koostumukseltaan olla lähempänä maustettuja korppujauhoja (terkuin aina reissussa vain käsimatkavataroiden varassa), mutta ajatus hyvä! Kiitos vaan kertaalleen Mötky!
KEHONRAKENTAJAT
"Seuraava biisi on omistettu [eturivin tyypin nimi]" josta seurasi parin sekunnin ilahtuminen aina kappaleen nimeen "...Sosiaalipummi!" asti ja eiku keskaria lavan suuntaan. Kyllä yleisökontaktia pitääkin olla ja nyt kun kelailen taaksepäin niin olihan saman kategorian sorttia tarjolla Turbo-O-Rama-bileissä kun joku extraaja kävi mikin tykönä yhden biisin kertsien aikana. Olin tosiaan kaikki näiden festien esiintyjät nähnyt vähintään kertaalleen aikaisemmin ja näihin kokemuksiin verraten Kehonrakentajat ansaitsisivat tasaisen tyylipuhdas suoritus -pystin. Keikasta ei noussut mitään erityistä ylitse muiden eli edelleen sai laittaa ruksit ruutuun niihin samoihin kohtiin mitkä viimeksikin livenä miellytti ja tuskin hetkeen on pelkoa esim Viljanen kipaleen tippumisesta setistä vaikka uutta pukkaakin. Joskus tasainen meno on toivottavaakin. Paljon parempihan se on näin kuin värittää alkuun juttua pillein ja piiparein, jolloin siihen extraan tottuu ja pitää sitä normina. Nyt uskoisin saaneni tän bändin kohdalle sen ns. peruspohjan johon voi taas heijaistella seuraavia kertoja joita varmasti vielä on luvassa jos se on musta kii. (Toukokuun keikka on jo possibly maybe hopefully yes listalla).
Pieni SJK-fiilistely tähän väliin! Virkavalta, Kuolleet Intiaanit, The Knob jayhä aktiivinen Nicole oli ennen ne bändit mitkä ensisijaisesti tiesin Seinäjoen (ja lähitienoon) suunnalta ja joiden keikoille tuli hakeuduttua. Nicole jäänyt omalla kohdin unholaan jo aikoja sitten ja enpä ollut hereillä The Knobin vikan levynkään tiimoilta. Siksi onkin nyt ollut virkistävää kun näiltä kulmilta on tullut vastaan uutta mielenkiintoista verta sillä Seinäjoki on matalan kynnyksen keikkakaupunki. +Kyllä kelpaa Pirkanmaan pimun (eka ja vika kerta kun kirjotan ton..hrr) Etelä-Pohjanmaalla kun huolehdittiin niin hyvin kasettikokoelman karttumisesta. Kiitos Kehari-Anssi kun vinkkasit Salilla Aina! uudesta painoksesta, onneksi otin walkmanin mukaan niin pääs heti kuuntelemaan Mötkyn demon ohella.
MARA BALLS
Mara Ballsin valovoima sai tällaisen verbaalisesti ontuvan tapauksenkin ottamaan laukka-askelia sillä luennointuani miten monella eri tapaa seuraavana vuorossa oleva esiintyjä onkaan huikea vierustoverini kysyi olenko taideopiskelija kun noin kirjavaa luonnehdintaa oli tarjolla. Se on kato helppoa kun osaa ja Mara Ballsista löytyy melkeinpä kaikki mitä bändiltä voi kaivatakaan. En ala tässä jokaista niistä asioista kuitenkaan alleviivaamaan vaan kehotan menemään keikalle ja ottamaan itse selvää. Yksi niistä kuitenki on se draivi, millä keikat vedetään läpi.
Vuorten Taa levyn ja tän setin avausraidan Mitä sä odotat? instrumentaalisena kulkeva alku kutsui viettelevän katseen ja luokse viittovan sormen lailla tanssimaan ja kappale antaakin kehon vääntelyyn kelpo soinnut. Gogo-tanssija piti huolen siitä ettei sävelet valuneet hukkaan mikäli menojalka oli ujompaa sorttia. Täällä oli kyllä jengi heti hereillä ja valmiusasemissa, osa varmaankin juuri hankituissa Mara Balls paidoissaan, joten ei huolta hyvän meiningin puolesta. Time to Testifyn tahtiin hakkaisi kepeästi kannoista klapeja kappale kun on alusta loppuun kunnon oksat pois menoa. Älä muuta mitään toi seuraavaksi esille myös Mara Ballsin herkempääkin puolta antaen enemmän tilaa laululle ja lyriikoille. Tällainen tasapainottelu pitää setin mielenkiintoisena.
Ainoa latistava seikka tällä keikalla oli kun bändin piti todeta yleisön toiveikkaisiin lisää! -pyyntöihin ettei aika yksinkertaisesti riitä. Tiukkaakin tiukempi aikataulu ei sovi yhteen Mara Ballsin kanssa sillä kiven pitää antaa vyöryä luonnon voimalla eteenpäin eikä kontrolloidusti. Spontaanit jammailut kuuluisi asiaan jos niitä on sieltä tullakseen. Yllätyin miten tämä oli kovin erilainen keikkakokemus verrattuna siihen kun näin Mara Ballsin ensimmäistä kertaa Vuorten Taan julkaisun aikoihin. Ajatuksissa olisi tehdä pieni throwback vielä tuohonkin iltaan sillä tätä magiaa ei voi olla koskaan liikaa. Tämäkin keikka poimi varmsti uusia kuulijoita Mara Ballsin kyytiin ja kovaa kyytiä se onkin.
JUICE NORMAALI
Puolet bändistä oli vissiin kaljaa hakemassa kun keikka olisi pitänyt jo aloittaa niinpä sitten musisoinnit starttasi Ekman + Bergman mies ja kitara ja mies esitys, johon pikkuhiljaa yhtyi loputkin Juice Normaalista.
Varsinainen keikka käynnistyi yhdellä suosikeistani Murtuneet luut jatkuen sitten tasaiseen tahtiin Akateeminen poika ja Kaikkein komein varassa. Välissä heitettiin hieman jotain läppää ja vastattiin myöntävästi yleisöstä tulleeseen kosinnan tapaiseen, mutta joku vaan nyt tökki.
Oon tullut tän bändin kanssa vähän kummalliseen pisteeseen. Käyn mielelläni katsomassa livenä jos kohdalle osuu ja annan seiskoille kierroksia kotona, mutta ei tästä enää jaksa innostua samalla tapaa mitä alkuun. Juice Normaalin hauskemman ja yllättävän puolen kipinä on pääasyt hiipumaan ja Koiran tiputtaminen setistä ei ainakaan avita asiaa.
Nyt lavalla on hyvä rokkibändi, jonka tahtiin kelpaa jorata ja...niin. Kai sen pitäisi olla tarpeeksi, mutta en tiedä kun tässä on ehtinyt jo bongata vaikka mitä muita huikeita bändejä, hankalaa! Harmillista jos/kun alkuun hyvä livebändi taantuu sille tasolle että pelkkä levytyksien luukuttaminen riittää. Kenties pidempi väliaika seuraavaan Juice Normaalin keikkaan voisi sekin auttaa? Tai sitten vain hyväksyn ettei kaikkia bändejä oo tehty kestämään samanlaista livekulutusta mitä toisia.
NYRKKITAPPELU
Klassikko, blogin alkuajoilta meille epäsuorasti osoitettu palaute. Ei jätetä ja tää ON meidän (vaihtelevella menestyksellä) päivittyvä päiväkirja :D
Moneskohan Nyrkkitappelu-keikka tää jo mulle oli, niitä kun tuntuu aina ilmestyvän eteen ihan puskista. Parasta kuitenkin on miten joka välissä tuppaa unohtumaan kuinka hyvä livebändi olikaan kyseessä ja sitten saa aina yllättyä, että hemmetti ne oli näin kovia. Kerroista viis -toki tää oli eka kerta kun sain kuulla jo kovin tutuksi käyneiden kappaleiden liveversioita Seinäjoen koordinaateissa.
And Seinäjoki delivered! Ämmäbändit räjäytti potin ja kyllä viimeistään heti perään tulleen Mimmit mimmit mimmit aikana lavan suuntaan oli horjunut sekä yleisönedustajia että nestemäisiä. Täällä oli läpi koko setin railakas pöhinä päällä ihmislapsen jaksamisen rajoissa ja lattialta pystyi bongailemaan bailuväen taskuista tai ties mistä tippunutta omaisuutta. Just sellaista menoa mitä tän bändin keikoille toivookin!
Aikataulut oli pakostakin tässä vaiheessa jo venyneet ja paukkuneet entisestään ja hieman kuumottikin joutuisiko lähtemään kesken pois. Settilistaa silmäillessä sieltä löytyi loppupuolelta molemmat suosikkini ("Tää on Kilulle") Mielipiteet ja Rockpulsu. Niiden sijoittelu peräkkäin tarkoitti kamojen heivaamista helvettiin ja eiku pyörimään mukaan. Vikat veisut Voi pyhä äiti, nyt mennään! ja Seppo Räty katselin kauempaa samalla kun myhäilin itsekseni miten tää kuulkas taisi olla yksi suosikki näkemistäni Nyrkkitappelun keikoista, iso peukku yleisölle, bändille ja etenkin biisivalinnoille! -kilu✌ //YYKAAHOOVEE/
Aihepiirit Tohtori Koiran kappaleissa vaihteli niin juttujen mitkä voisivat käydä toteen kenen tahansa pihapiirissä (kuuntele Iloinen Naapurusto) kuin ihan koko Suomen laajuisesti, esimerkiksi kappale Päivi, jossa oli helppo kaikkien halukkaiden laulaa mukana kertsissä. Punkinräimeen säestyksellä käsiteltiin myös globaalisti tuttuja otsikoita. Paavi -biisi teki stopin jo ala-asteella aivojen sopukoihin istutetun virren numero 499 päässäsoimismahkuille koruilemattomalla riveillään "Jumalan kämmenellä ei pelkää lintunen / koska lintusen persereikä on hieman liian pikkuruinen". Eihän tosta nyt ole enää paluuta. Kiitos? Kiitos!
Wanhoja kappaleita tietämättä, uuttakin matskua taisi tulla mikäli jotain settilistan viereisestä tekstiä täynnä olevasta A4-kokoisesta lyriikkalunttilapusta pystyi päättelemään. Tässä keikassa vetosi eniten miten monella muulla paikalla olevista todellakin oli bändistä ja biiseistä käsitys. Bailausta, laulamista, toiveiden huutelua - tripla check. Setti vain jatkui siinä vaiheessa kun listaltakin jo loppui biisit, joten aikas nannaa Kaukarit-diggareille kun kaltaiseni liki ummikkokin oli ihan fiiliksissä. Tän illan perusteella voisi tehdä soolo-ekskursion johonkin Pirkanmaan kirjastoon bändin nimeä kantavan levyn perässä vaikkei siltä löydykään YouTuben puolella ja keikallakin kuultu, kovin koukuttava Kun Oot Poissa. 
