Mikael Gabriel @ The Circus (K18), Helsinki 22.10.2016

Tänne suoraan Tallinnan lautalta konjakkipullo kainalossa, hyvin kerkis! Keikkojahan oli siis saman päivän aikana kaksi, joista itse eksyin jälkimmäiselle eli puoliltaöin alkaneelle k18-keikalle. Kaikki aiemmat kokemukset Mikaelin keikoista ovat peräisin festarilavoilta, joten oli ihan mielenkiintoista päästä tsekkailemaan klubiboogie.

Tyyppiä on omasta mielestäni nostettu ihan tietoisesti esiin tällä hetkellä jo loppusuoralla olevalla Vain elämää-kaudella ja mikäpä siinä kun MG:n versiot ovat olleet suurimmaksi osaksi antoisaa kuunneltavaa. Ohjelman biisit olivat vahvasti läsnä illan aikana, sillä homma alkoi Pauhaava sydän-rallilla, joka on suosikkini Mikaelin VE-biiseistä. En kuitenkaan odottanut kuulevani kaikkia siihen mennessä julkaistuja VE-biisejä. Useimmat artistit ovat tupanneet valitsemaan settiinsä vain pari suosituinta VE-biisiä, joten oli kiva ylläri päästä kuulemaan kaikki biisit kerran. Edellä mainitun biisin lisäksi Lumi teki enkelin eteiseen sai odotetusti eniten käsiä nousemaan ilmaan, vaikka vasta edellisenä iltana julkaistu Abrakadabra oli myös jengillä ihmeen hyvin hallussa. Pauhaavan sydämen lisäksi diggailen hulluna versioita Chisun biisistä Mun koti ei oo täällä, jonka sanoman aitouden jotkut tiedotusvälineet ovat jo ehtineet kyseenalaistaa. Että voiko isossa talossa asuva ja korealla autolla huristeleva räppäri olla tosissaan huolissaan ympäristöstä? Hoh hoijaa. Eiköhän tärkeintä ole kuitenkin se, että MG:n kaltainen nuorten suosiossa oleva artisti ylipäätään ottaa tällaiset asiat esille. Sen seurauksena joku saattaa havahtua siihen, että tyhjä muovipullo kannattaa heittää ennemmin roskikseen kuin pusikkoon, lihapaketin voi jättää kaupan hyllylle ja toisten kunnioitus on tärkeää erilaisista taustoista huolimatta. Hyvä sanoma on hyvä sanoma, piste.

Gigsi oli siitä poikkeuksellinen, että mukana oli MG:n keikoilla harvemmin nähty livebändi. Olen jo aiemmin hieman pohtinut millainen vaikutus bändillä on räppikeikkoihin, joissa musasta vastaa useimmiten pöydän takana levyjä veivaava dj. Bändi tekee joillekin biiseille (yleensä slovareille) sataprosenttista oikeutta, mutta osa tuhdimman biitin omaavista biiseistä saattaa puolestaan lässähtää. Woppaa on siitä malliesimerkki, koska se valitettavasti laimeni bändin käsittelyssä harmillisen paljon. Biisiin kuuluu  bassobiitti, jonka soidessa alkaa haikailla sydämentahdistimen perään ja sellaista sairaalla tavalla ihanan kouristavaa fiilistä ei tällä kertaa saavutettu. Uniikin tähdittämä Meijän äijii-biisi kärsi samasta ongelmasta, mutta yksi suurimmista suosikeistani eli Ykspuolista rakkautta jytisi eteenpäin messevästi. Uniikin lisäksi lavalla hyppeli vierailevia tähtiä kovalla syötöllä. Osa oli meikäläiselle lähes täysin tuntemattomia nimiä, mutta tuttujakin löytyi ihan kiitettävästi. Diandra kävi tulkitsemassa biisit Viimeisen kerran sekä Päästä mut pois, mutta tunnelma taisi sähköistyä eniten kun JVG pelmahti lavalle vetämään Fäijönii-viisun.

Omiin lempparihetkiini lukeutuivat Kipua sekä keikan päättänyt kombo Älä herätä mua unesta ja Pauhaava sydän. Varsinkin Älä herätä mua unesta oli hullun timanttinen, biisin aikana vallitsi helvetin hieno tunnelma, johon voisin mieluusti palata. Keikan lopettaminen aloitusbiisillä oli jännä ja erilainen ratkaisu, mutta se kyllä toimi ja intensiivisestä tunnelmoinnista vaihdettiin vaivattomasti biletysvaihteelle.

Mitä yleisöön tulee niin oli aivan selvää, että kyseessä oli ikärajallinen keikka. Jengi oli mukana, mutta tuskin läheskään samalla intensiteetillä kuin keikkaa edeltäneellä sallitulla gigsillä. Circus oli myös mun mielestä liian iso venue tälle keikalle, tilaa oli meinaan rutkasti niin edessä kuin takanakin. Tavastian kokoinen paikka olisi kenties ollut otollisempi ja loppuunmyyty keikkakaan ei olisi ollut siinä tapauksessa mitenkään mahdoton ajatus. Vain elämää-huuma ei myöskään ollut ehtinyt vielä purra ihan täysillä, vaikka keikalla varmasti oli jo jonkin verran porukkaa, joka oli tullut paikalle juuri kyseisen ohjelman innoittamana. Suuremmassa mittakaavassa mitään ohjelmasta johtuvaa villitystä ei kuitenkaan ollut vielä havaittavissa. Vaikutus tulee varmaankin näkymään selvemmin MG:n ensimmäisellä omalla rundilla, joka pärähtää käyntiin ensi vuoden alussa. Kyllä kyseessä kuitenkin on sen verran "himmee" artisti, että hypetys on ihan ansaittua. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Kuukauden kuvat

Pitkästä aikaa KK-postaus, jossa ei puhuta lainkaan vierailla kielillä. Tai no, vielä tänäkin päivänä suomirap saattaa olla joillekin täyttä hepreaa.

Elastinen @ Tampere-talon Sorsapuistosali, Tampere 20.10.2007

Vuosia ennen Vain elämää -sarjan buumia Tampere-talossa järjestettiin A-live nimellä ikärajattomia, päihteettömiä keikkoja, joilla esiintyi nuorison suosikkeja huokeilla lippuhinnoilla. Tämä keikka olisi kustantanut 6€, mutta ystäväni Pertsa meni ja voitti Aamulehden kilpailusta tänne piletit kera fanitapaamisen tapahtumassa soolokeikoilla esiintyneiden Iso-H:n ja Elastisen kanssa. Siellä sitten pönötettiin Fintelligensin ja muiden voittaneiden seurassa kysymyksiä esittäen, samalla kun kuolattiin vieressä olleen herkkuja notkuneen pöydän antimia. Juuri kun ehti innostua sipseistä selvisi kaiken ollleen varattuna illan esiintyjille prkl. Muistan ton eväspöydän paremmin kun itse keikat, jotka nekin meni kyllä ihan messevästi. Tän idea oli varmaan vaan esitellä Elastisen sikkiii six-six-sixpäkkiii!

.

Huijasin, halusin Elaa blogiin sillä ou jeah fanitapaamisen saldoa:

Kilulle!

Tästä onkin hyvä siirtyä juoksepoistyton puoliskoon. -kilu ✌

Fintelligens @ Ruisrock, Turku 7.7.2012

Ruisrockin Rantalavan keikat ovat yleensä kovaa kamaa, eikä tämä gigsi ollut poikkeus. Suomirap ei ollut mulle vielä tässä vaiheessa kovin tuttua huttua, mutta olin fiilistellyt Fintelligenssin Mun tie tai maantie -lättyä kevään ja kesän aikana, joten päätin käydä tsekkaamassa tyyppien livekunnon kun kerran samassa lokaatiossa oltiin. Keikka sijoittui lauantain alkuiltapäivään ja paikalla olisi voinut täten olla enemmänkin jengiä, mutta ihan hyvä soppa saatiin keitettyä siitä huolimatta. Olen todistanut parin viime vuoden aikana useita Elastisen soolokeikkoja, mutta ne eivät ole tehneet samanlaista vaikutusta kuin tämä Ruissin veto. Festarikeikoissa on se hyvä puoli, että settilista on sinkkupainotteinen eli tällainen ei niin syvällisesti asiaan perehtynyt tyyppikin saa juonesta kiinni ja osaa jopa laulaa joissain biiseissä mukana. Mikä boogie sai muistaakseni kaikista setin biiseistä jengiin ylivoimaisesti eniten liikettä ja keikalla vedettiin muutenkin ilahduttavan paljon biisejä Mun tie tai maantie -levyltä. Ei ollenkaan turha reissu siis.

Vuonna 2013 fiilistelin samaisella lavalla ensimmäistä kertaa erästä toista papattajaa ja voin suureksi ilokseni sanoa olevani sillä tiellä edelleen. - juoksepoistytto

Aikaisemmat Kuukauden kuvat merkinnät:
09/2016 Trash McSweeney (The Red Paintings) ft. YYKAAHOOVE
08/2016 Morrissey + The Sounds

07/2016 Karmarock special: Appendix ft. Herra Ylppö + Negative + Lovex + Lapko

06/2016 Touché Amoré + Minä ja Ville Ahonen
05/2016 Sir Mr' Taf + Nightwish
04/2016 Poison The Well x Thursday + Gerard Way

03/2016 Lady Gaga + Venom

02/2016 Strike Anywhere + HIM

01/2016 Katy Perry + H.E.A.T.

12/2015 Negative + Agnostic Front

YYKAAHOOVEE

POOPSTOCK vol. 1

Poopstock-festivaali pomppasi silmille jotain kautta Facebookissa ja tapahtuma kuulosti täysin yykaahooveen meininkeihin sopivalta, eli paskalta, jotta pakkohan siitä oli mennä ottamaan selkoa. Hauska lisä oli aina ennen seuraavaa esiintyjää ysärihenkisen taustamusan katkaissut äänite, joka kehoitti yleisöä siirtymään lavaa kohden. Merkinnän lopusta löytyy myös videota Poopstockin tarjonnasta. Tästä se lähti!

LIKAISET PIKKARIT

Pelkästään jo nimensä puolesta Likaiset Pikkarit oli passeli valinta starttaamaan historian ensimmäinen Poopstock-festivaali. Ensimmäinen keikka myös tälle bändille eikä olisi kyllä uskonut sillä jännityksen merkkejä ei ollut havaittavissa ja lavallakin liikuttiin kuin vanhat tekijät. Suoraan vaan ekaan biisiin, jonka jälkeen yhtye esiteltiin ytimekkäästi "Me ollaan Likaiset Pikkarit." Soitantavahvistuksena duolla oli messissä yhtä likaiset basisti ja toinen kitaristi (nimet meni ohi, sori) ja tällä kokoonpanolla eka vartti taottiin tarttuvaa punkrokkia päheellä lauluäänellä varustettuna ilman yhtikäs mitään ylimääräistä. Eikä tää setti olisi mitään muuta tarvinnutkaan. Vahva aloitus!

YHTEINEN MIELIPIDE

Teknoo! Mukaan oli pelkän musiikin sijaan tarttunut taustanauha kera laulujen, joten hienoisen säätämisen aikana tähän keikkaan tuli spoken word lisä ja illan ainoa juonto-osio ennen GarageBandilla tehdyn kappaleen playbackesitystä. Sipulimies ja mä oli selvästikin jo kulkenut ympäriinsä joissain piireissä sillä kertsiä osattiin laulaa mukana. Encoressa tuli sama toistamiseen ja artistikin kävi eturivissä joraamassa ennen kuin joku huomautti pitäiskö mennä takaisin lavallekin. Tää oli hyväntuulinen, kepeä esitys tähän väliin pohjustaen hyvin mitä illalta oli vielä odotettavissa.

KOKAIINIHUORAT
Kokaiinihuorat ammentavat inspiraatiota muun muassa ala-asteen musiikkitunneista. Eniten musiikkitunneilla traumatisoituneet varmasti hokasivatkin miten inspiraation lähde oltiin ympätty keikallekin kissanpolkan toimiessa introna, josta sitten siiryttiin Satu meni saunaan lainailevaan Janne -biisiin. Siinä kiteytyi alle minuuttiin aika lailla Kokaiinihuorien kappaleissa toistuva kaava: alkuun iisimmin lopun huipentuessa suoraan huutoon. Lauluista- ja huudosta vastaavien basistin ja kitaristin rinnalle toi hauskan kontrastin milloin rumpuja paukuttamassa tai tamburiinillä yms tahtia takomassa ollut, ees taas lavalla painanut bändin perkussiotaitelija.

Omien kappaleiden joukkoon oli tehty suomesta enkkuun vaihteleva versiointi Holen Teenage Whore -kappaleesta samalla paljastaen varmastikin yhden suurimmista vaikuttajista Kokaiinihuorien omaan juttuun. Tämä oli bändin toinen keikka ja mitä nyt joissain kohdissa soitto hieman takkuili ja oli epävarmuutta havaittavissa, ei voi kuin peukkua nostaa. Onhan se nyt ihan hiton siistiä kun löytyy polte toteuttaa jotain juttua eikä pelkästään jäädä treenistiloihin sahaamaan vaan uskalletaan tarttua juurikin Poopstockin kaltaisiin tilaisuuksiin ja hankitaan kokemuksen kautta lisää otetta hommaan. Kokaiinihuorien meiningistä huokui miten kaverit haluaa pitää hauskaa ja se on oikein se!

Näillä aikatauluilla ei lavalta ehdi välissä missään pyörähtää ennen encorea, joka alkoi yhä liian tutuilla nokkahuilulla soitetuilla Ostakaa makkaraa -sävelillä. Patoutumat päästettin tässä vaiheessa jo tutuksi tulleeseen huutotyyliin pihalle nokkahuilunkin vielä lentäessä suorana viivana yleisöön viisitoista minuuttia kestäneen ympyrän nyt sulkeutuessa. "Kokaiinihuorat kiittää..." "Eikä kiitä! Haistakaa vittu!"

RYSS BRONSON

Mies ja läppäri, mies ja kitara -siis ihan vain yksi ja sama mies molempien vempaimien kanssa. Alkuu pari biisiä teknoa nimettyinä Poopstock live vol. 1 ja Poopstock live vol. 2 joista jälkimmäiseen tuli kitarakin mukaan. Illan lyhimmän setin toinen puolisko ei ollutkaan mitään akkariveivausta vaan skeba syliin ja simppelin rämpyttelyn päälle varmaankin kaikki yllättänyt kurkkuörinä-biisi joka meni niinku dieeeeeee. Jälleen ehtaa presented by Poopstock-festivaali kamaa!

POLKUPYÖRÄ P
Takaa kuuluu pyöränkellon kilahdus. Lavan eteen asetellaan polkupyörä ja muun bändin noustessa lavalle (huom kaikilla päässä kypärät) yksi jää pyörän ääreen luomaan musiikkiteosta milloin mitäkin pyörän osaa hyväksi käyttäen. Lepiksen äänimaailman valtasi nyt pyöräsamplet sekä valikoidut instrumentit kuten huomiokartio, peltiämpäri, munniharppu ja tietenkin kaikki mitä ihminen keksiikään suullaan tehdä.. esim posken vatkaaminen yksi ihan perushommia tässä esityksessä.

Tämä olikin yksi pitkä performanssi. Puhumisen tullessa mukaan mun korviin tästä alkoi syntyä kuin jokin kertomus siitä miten pyörällään ojaan ajanut iskee pahasti päänsä ja mitä siitä seuraa. Tokkuraisena pyörä näyttäytyykin tarunomaisena olentona, jota ensin ihaillaan ja jonka kanssa halutaan käydä vuoropuhelua ja päästä lähempäänkin kontaktiin. Todella hämmentävä esitys ja jos taaempaa ei huomannut mukana olevaa polkupyörää niin silloin jäi liian iso osa tätä teosta välistä, jotta sitä olisi osannut arvostaa täysin.

Oliko bändi Polkupyörä P vai oliko Polkupyörä P tämä performanssi tai sitten sekä että. Mene ja tiedä. Parin minuutin otanta yykaahooveen youtubessa niin saa hieman ihmetellä mukana ja vaikka olisi kuvannut koko höskän, ei se sama kyllä välity ruudun kautta. Outoa but I liked it.

TULIVAUNUT

Intialaishenkisen taustalakanan kohotessa ja jättäen rumpusetin taakseen olin näkevinäni baarijakkarat bongorumpuina ja ehdin kuvitella jo ihan eri ohjelmanumeroa verrattuna mitä sieltä sitten oikeasti tuli. Jakkaroille asetettiin kolmea vauvanukkea. Kun mikrofoni vielä hienosäädettiin osoittamaan keskimmäisen nassua oli pakko myöntää tän jo olevan aika sakeaa.

Taustamusiikki alkaa pyöriä ja ääni kertoo Tulivaunut tähtilapsista "syövät vain tähtimuroja aamuisin" ja ties mistä unts unts unts -musan jatkuessa. Ensimmäistä kertaa ikinä tunsin olevani liian selvinpäin liikenteessä ja väkinäinen virne naamalla etsin parasta pakoreittiä pois -no siitä hemmetin eturivistä. Lopun aikaa kyttäsin kelloa arpoen ehtiikö seuraavasta nähdä mitään sillä tämä shöy alkoi vasta siinä vaiheessa kun sen olisi jokseenkin pitävien aikataulujen mukaan pitänyt olla jo ohi.

MIKA HÄKKINEN VARIKKOTIIMI

Tästä esiintyjästä tuntui olevan eniten kohkaamista ja eturivin paikat meni heti Tulivaunujen lopetettua. Taustascreeniissä pyöri poimittuja paloja Mika Häkkisen rallienglannilla annetuista haastatteluista tekstitysten kera. Lavalla vilahdus kitarasta vaikka ainakin keikan alku meni musiikin puolesta enemmän sinne koneelliseen kastiin. Sanoitukset olivat peräisin Mika Häkkisen wikipedia sivuilta joita Mika Häkkinen Varikkotiimi tulkitsi tunteella. Ehdin kuulla faktoja hieman urheilu- sekä yksityiselämän puolelta kunnes jalan piti jo puoliksi olla Kampin kaukoliikenneterminaalissa eli jääkööt muut bailamaan!

Viimeinen bändi Brian & Helvetin Peruna jäi näin ollen kokonaan näkemättä, mutta heidän puolen tunnin soittoaika viittasi siihen ettei kuitenkaan ihan yhtä tuntematon mitä muut joten ois siis selkeesti ollut ihan liian mainstriimi tähän fifteen minutes of playtime -merkintään. Matkahuollon halpisliput olivat puhuneet .-kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

kiitokset järjestäjille ja tietty esiintyjille:

Likaiset Pikkarit

Yhteinen Mielipide

Kokaiinihuorat

Ryss Bronson

Polkupyörä P (ei löytynyt mitään linkattavaa..?)

Tulivaunut (^sama)

Mika Häkkinen Varikkotiimi

tsiikailkaapa livepätkiä!

Likaiset Pikkarit

Yhteinen Mielipide

Ryss Bronson

Polkupyörä P

Tulivaunut

Mika Häkkinen Varikkotiimi

Poopstock vol. 2 odotellesssa!

22.10. Nosturissa The Heartburns +2

Tie vei tällä kertaa Nosturiin The Hearbursin takia. Alkuun kummastusta herätti miten ulkomaanvieras The Mob ei ollutkaan pääesiintyjä, ratsastettiinko nyt täysin The Heartburnsien viimeisen keikan painolla vai hä? Keikkojen jälkeen järjestys tuntui kuitenkin ihan sopivalta hitaampitempoisen The Mobin jälkeen The Heartburnsin toimiessa kuin saunakiulun viimeiset vedet kerralla kiukaalle heitettynä taaten vielä hyvät löylyt!

SILENT SCREAM

Alkuillasta oli muuta tekemistä ja mitä hieman kuuntelin Silent Screamia ennakkoon ehdin jo olla sitä mieltä ettei ole ihan hirveä menetys jos en vielä heidän aikanaan ehdi paikalle. Ratkaisevat minuutit myöhemmin alkanut keikka tuli kuitenkin nähtyä kokonaisuudessaan ja mieli muuttui jo alussa sillä en todellakaan olisi tunnistanut aiemmin kuuntelemakseni bändiksi. Kappaleista välittyi tosi päällekäyvä, paikoittain hieman jopa agressiivinen tunnelma jota kaikki ne Nosturin valot vain komppasivat vrs jos oltaisi oltu pienemmässä mestassa vähemmin valaisuin. Keikka pysy  mielenkiintoisena alusta päräyttävään loppuun asti kun basso paiskattiin lavaan sillä tatsilla, että joku yleisöstä sai keräillä jonkun pikkuosan muukanviemisiksi. Alanko lämmetä enemmän post punk meiningeille...hmm ehkäpä.

THE MOB

The Mobin aloittaessa vartin ilmoitettua soittoaikaa myöhemmin alkuun huolestuttavan väljä Nosturi olikin täyttynyt kuin varkain ja ulkonakin oli kuulemma vielä pitkälti jonoa. Harvemmin tulee nähtyä ns pidemmän linjan bändejä livenä, mutta jälleen kerran kokemus kyllä huokui lavalta. On se hienoa kun keikkaa katsoessa voi vain todeta, että tähän ei voisi lisätä mitään mikä tekisi tästä paremman, sillä on jo niin hyvä. Kesken Witch Hunt -biisin katkennut kitaranremmikään ei hidastanut menoa vaan kappale vedettiin varmoin ottein loppuun. Ajantaju hieman kärsi sillä vaikken tuotantoa tiennyt etukäteen olisi The Mobia voinut vielä parin biisin verran kuunnella lisääkin. Bändi taisi sanoa miten soittomatsku loppuu vain kesken. Noh kaikkea siis kohtuudella.

THE HEARTBURNS
Olihan tää nyt ihan hiton kova keikka, mutta jos oli ollut paikalla joko Lepiksen tai Tavastian elokuisilla keikoilla sanomassa heipat ja tää jäi välistä, niin ei sinällänsä menettänyt mitään paitsi "näin nittten vikan keikan jou" pätemiskortin. Noissa kahdessa edeltävässä oli enemmän sitä viimeisen keikan fiilistä yleisön ja bändinkin puolelta. Täällä muutamissa välispiikeissä ei asiaa enää mehusteltu ja encoren, eli sen the vikan biisin, Suicide Missionin jälkeen ei jääty kumartelemaan tai sen kummoisemmin kiittelemään kaikista vuosista yleisöä tahi soittokavereita. Ja tää oli just hyvä näin!

kuva 5.8. Tavastian keikalta, Nosturiin en ottanut kameraa mukaan

Keikkahan lähti taas viimeistään tutun aloitustrion A Bomb In My Head, Help Me Make it Through the Night & Retard on the Run jälkeen kunnolla käyntiin kun Thinkin' 'Bout You päästettiin valoilleen. Tässä vaiheessa meikän kolttu olikin odotusten mukaisesti puoliksi kaljan peitossa kun rapatessa roiskuu jne. Settilista oli The Hearburns-tuotannon hittikavalkadi kun eipä tän bändin setti oikein muutakaan osaa olla. Yleisössä toistui riemun kohahdukset läpi koko setin aina sen ja sen biisin ollessa vuorossa seuraavana. Huvitti jotkut soittoajan pituutta ihmettelemään jääneet miten ei tää nyt voinu olla tässä vaikka ihan se perus tiukka puolisen tuntiahan siinä taas vierähti.

5.8.2016, Tavastia

On fifty-fifty uudelleen löytää bändi samana vuonna kun sitten päättävät laittaa pillit pussiin. Mukavan erilaiset keikat ehdin kuitenkin The Heartburnsilta nähdä ja kyllä mieltä lämmitti bongata Helsingissä sijaitsevan levykaupan tarjonnasta Fixin' To Die LP:n eka painos, sen värikkäät kannet kun on paljon kivemmat mitä sen uusintapainoksen. Kyseisen levyn ottaessa kierrosta. tattis vaan The Heartburns! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

5.8.2016 Tavastia

Näillä mentiin:

1. A Bomb in My Head

2. Help Me Make It Through the Night

3. Retard on the Run

4. Thinkin' 'Bout You

5. Monday Morning Fever

6. Cold Hell Below

7. Can't Understand

8. Got Nothin' to Prove

9. Not a Pretty Sight

10. Ain't Got a Thing

11. Outta Here

12. Who Told Ya So? 

----

13. Suicide Mission

Thanks

The Mob

Silent Scream

The Heartburns 

(muut jutut: in Germany, Tavastia, Lepis)

Teksti-TV 2664

Kevään 2016 Tekstaripöhinät ja jotain shaibaa jokaiselta kohdalle osuneelta keikalta!

29.4. KLUBI, TAMPERE

Tämän kanssa oli vähän on/off suhde. Siinä vaiheessa kun lämppärit jo soittivat (en ollut vielä mestoilla), kaikki meni päin helvettiä ja olin sitä mieltä, että antaa koko paskan olla. Bussista myöhästyminen käänsi suunnitelmat taas takaisin Klubin suuntaan kellon ollessa kahdeksaa vaille tasan, jolloin Teksti-TV 666 oli määrä aloittaa. Jalkaa vimmatusti toisen eteen, viisi yli mestoilla eikä onneksi vielä kuulunut muuta kuin dj:n valitsemaa musiikkia. Kyl tää tästä!

Oli ilo seurata Klubin leveän lavan sivuun jääneitä, selkeästi keskipaikkeille parkeeranneita henkilöitä innokkaampia tyyppejä, jotka kuin aallon lailla keikan käynnistyessä hivuttautuivat kohti hot spottia. Ja oikeutetusi, sillä kyllä imo keskiosa kuuluu riehakkaimille tapauksille. Tällä keikalla siisteintä olikin hurmoksen vallassa olevat fanittajat. Hyvänä esimerkkinä Piritorilta taivaaseen ja ne rumpukapulat, joilla kitaroita hieman näppäillään biisin alussa. Kun se kapula sitten iskettiin jonkun valitun kouraan, niin sehän olikin sitten tarkoin varjeltu aarre, joka kädessä oli hyvä heilua loppusetti. Mukana taisi olla myös palvovaa kumartelua lavan suuntaan. Tämä oli myös ainoa tän merkinnän keikoista jolla kuultiin aina yhtä sekopäinen Lisää spiidii. Onneksi missasin sen bussin.

Vaikka bändi onkin ihan huikea sekä livenä, että levyllä, jokin kuitenkin hieman vielä jarrutteli saaden mut epäilemään kestääkö Teksti-TV 666 kovempaakin kulutusta menettämättä hohtoaan. Seuraavaksi oli vuorossa keikkoja Pää Kiin kanssa, joten oli aika ottaa selvää.

20.5. TOTEM, LAPPEENRANTA (Pää Kiin lämppäreinä)
Ensimmäinen Tampereen ulkopuolinen Tekstari-keikka mulle! Totemin lavalla ei ollut tarpeeksi tilaa koko bändille, siispä osa soittajista oli yleisön tasolla lattialla muodostaen porrastetun asetelman. Molemmilla sivuilla oli lisäksi peilejä, joten nyt oikein korostui lavalla olevan populan määrä.

Peilien lisäksi löytyi tanko jota hyödyntäen pari bändin jäsentä kävikin pienimuotoisen tankotanssi-dance-offin ilman selkeää voittajaa. Toistan itseäni kun täälläkin oli siisteintä taas nähdä miten sekasin porukka voi mennäkin Tekstarien tahtiin nostaen tän keikan suosikkivedoksi so far. Sä et tuu enää takaisin koskaan aikana havahduin miten yllättäen yksi yleisössä sekoilleista olikin kitaran varressa ja veti siihen malliin kuin soitin olisi hänellä koko keikan ollutkin. Kävi mielessä oliko kyseessä joku bändin soittotaitoinen tuttu, mutta heti seuraavana päivänä en tiennyt enää mitä täällä oikeasti tapahtuu.

kuvat laatua: puhelimella

21.5. NOSTURI, HELSINKI (Pää Kii soitti nyt ensin)

Illan spektaakkeli oli ihan kirkkaasti juuri mainittu Sä et tuu enää takaisin koskaan nyt ft. Pää Kiin kepittelijät plus se onnekas, joka tällä kertaa sujautettiin kitararemmin alle ja nostettiin lavalle mukaan soittamaan n. biisin puolivaiheilla. Tämä kaveri hieman häkeltyi alkuunsa, ehkä epäili soittokykyään vaikka ei kai siinä 34879 muun kitaristin joukossa jotain väärin rämpytettyä c-sointua enää kukaan huomaisi.

Tämä kollaboraatio Pää Kiin kanssa oli jotain niin kaunista ja elämänmakuista, että edelleen aina välillä on vain pakko palata fiilistelemään ottamaani muutaman sekunnin pituista videoklippiä itseasiassa kaikkien näiden keikkojen kohokohdasta (*click*). Ei tosta oikeen paremmmaks voinut enää laittaa. Oudommaksi kylläkin...sitä luvassa seuraavaksi.

27.5. BAR KINO, PORI (täälläkin Pää Kii oli eka)

Bar Kinossa on heti lavan ja tanssilattian takana pöytiä, joiden äärestä varmaan mukava seurata keikkaa juoman kera jos se on se sun juttus. Loppukeikkaa kohden lavan lähelle oli yhtäkkiä kerääntynyt, varmaan juurikin noilta paikoilta, pedaaliviritelmistä kiinnostunut tuoppikäsikansan ryhmittymä. Samalla nousi lavan edustan keski-ikä synnyttäen hauskan kontrastin joraavien keskuuteen.

Tällä keikalla osasi jo vähän odottaa joidenkin tiettyjen kuvioiden toistumista, mutta nou hätä, ei tää bändi sorru kaavoihin kangistumiseen. Jälleen ne Piritorilta taivaaseen rumpukapulat. Huomio kiinnittyi tähän touhuun kun kapulaa dippailtiin eturiviläisen suuhun, pian myöskin hänen kaljalasinsa kautta. Dip and to the lip. Vasta puisen kappaleen käydessä myös muusikon limakalvoilla tuli tälle hyvin mukana pelanneelle raja vastaan, propsit heittäytymisestä! Eturivi paras rivi vai miten se meni.

Mitäs täällä vielä sekoiltiin.. laulaja-kitaristin elintoimintojen äkkinäinen heikentyminen ja siihen tarvittavat elvyytystoimenpiteet muusikon saamiseksi takaisin jaloilleen. Sä et tuu.. kohdalla tällä kertaa ei valkattu yhtä uutta soittajaa vaan bändin sisältä basisti ylennettiin kitaristiksi liki kaikkien mahdollisten kuusikielisten avulla.

Olin tosi otettu kun kysyessäni settilistan perään (kiertueen vika keikka ja kaikkee jne) mulle tultiin myöhemmin sellainen tuomaan, vaikka alkuun näyttikin ettei niitä enää ollut. Settilistahaukan mieltä lämmitti kovasti tämä pieni, odottamaton, mukava ele. Arvostan, kiitos.

Joo, kyllä Teksti-TV 666 musa vaan paranee mitä useammin pääsee livenä kuulemaan! Work in progress...  -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

kiiiiiitoooossss

Teksti-TV 666

Dream come true = Alpha Omega klubikiertue

Syyskuu 2016. Se kuukausi, jolloin areenoiden ja festareiden tomut pudisteltiin pois ja päästiin viimein oikeiden asioiden äärelle. Jos jotain olin odottanut, niin tätä kiertuetta. Onhan areenoilla ja festareillakin tietty mukavaa ja omanlaisensa tunnelma, mutta kyllä se vaan on puhdas tosiasia, että täyteen pakattua klubia ei voita mikään. Piste.

Cheek @ Tavastia, Helsinki 9.9.2016

Kun huristelin bussilla kohti Helsinkiä, niin fiilis oli kertakaikkisen absurdi eikä tunne poistunut oikeastaan koko illan aikana. Isoon lavashowhun, pommeihin ja ilotulitteisiin oli jo tässä vaiheessa niin tottunut, että pelkän dj-pöydän ja taustalakanan pyhä liitto ei meinannut millään iskeytyä tajuntaan. Kaikki tuntui uudelta ja ihmeelliseltä, vaikka juuri tähän pelkistettyyn meininkiin aikoinaan hurahti ja siitä kaikki sai alkunsa. Biisilistan suhteen toiveet ja odotukset painottuivat vanhemman matskun puolelle ja kaksi niistä täyttyi heti ensimmäisten minuuttien aikana. Eksä tiedä kuka mä luulen olevani ja Kurkipotku aloittivat keikan ja oli huippua huomata, että jengi tunsi biisit ja riekkui täysillä mukana. Itse kykenin lähinnä haukkomaan henkeäni ja miettimään, että onhan tämä nyt ihan naurettavaa kun keikka alkaakin jo niin täydellisesti, että meinaa pää irrota. Nipistäkää mua!

Kiertuetta varten oltiin kehitelty pari biisipotpuria, jotka yllättivät positiivisesti. Omaksi suosikiksi nuosi alkupuoliskolle sijoittuva potpuri, joka noudatti kaavaa Kuka muu muka/Chekkonen/Me ollaan ne. Sitä tietenkin luuli, että Kuka muu muka vedetään kokonaan kuten aina, joten seuraavaan biisiin siirtyminen kesken kaiken aiheutti hetkellisen hämmennyksen, mutta takaisin kärryille pääsi onneksi nopeasti. Onnistuneesti rakennetuista potpureista jää sellainen fiilis, että kaikkea on saanut tarpeeksi ja biisit toimivat vahvoina linkkeinä toistensa välillä. Keväällä ihastelin Adam Lambertin Euroopan kiertueen settiin kuuluneita huikeita potpureita ja vähintään yhtä vakuuttavaa kamaa tarjoiltiin myös tällä AO-klubirundilla. A++, 6/5 ja mitä näitä yliarvosanoja nyt on.

Kaikki hyvin-biisiä seurannut All good everything kiteytti omat fiilikset loistavasti, en olisi voinut olla enempää Hangon keksinä tai Naantalin aurinkona Tavastialla bailatessani. Huikea ilta. Vaikka settilista oli tavallista pidempi niin pian kävi ilmi, että tavara alkoi loppua uhkaavasti kesken vauhdin ollessa koko ajan niin kova. Jäbät pitivät pari nopeaa palaveria, joiden tuloksena väliin heitettiin ns. "täytteeksi" muun muassa Anna mä meen. Yleisönkin mielipidettä kyseltiin ja Jehu oli monien toiveena. Sitä ei kuitenkaan kuultu, sillä kyseinen ralli koettelee levylaulajan muistia harvinaisen ankarasti. Avaimet mun kiesiin -biisiä taidettiin huutaa toiseksi eniten ja sen kanssa oli parempi tuuri, sillä biisi aloitti encoren. Viisun lyriikat menevät jo ehkä vähän huumoriosaston puolelle, mutta mahtavaa, että se oli päätynyt settiin siitä huolimatta. Keikan päätti itseoikeutetusti maailman paras Sokka irti, ai että! Miten tyytyväisenä hyristen tuolta saikaan tallustella himaan.

Cheek @ Börs Night Club, Turku 10.9.2016

Börs ei olisi ollut meikäläisen ensimmäinen valinta kun Turun keikkapaikkoista puhutaan, mutta niillä mennään mitä on annettu. Tavastialla vallinnut syvän ihmetyksen ja ihastuksen tunne oli vähän ehtinyt laantua lauantai-iltaan mennessä. Sitä alkoi viimein ymmärtää, että klubirundi on ihan totisinta totta eikä pelkkää toiveunta. Börssin keikasta päällimmäisenä jäi mieleen aivan järkyttävä kuumuus. Kyllähän hien ja kaljan haju kuuluvat klubikeikkojen perusaineeksiin, mutta huh huuuuh kun saat jo about kolmannen biisin aikana pyyhkiä märkää pärstää topin helmaan. No, toiset menevät lauantaisaunaan, toiset Börssiin. Valintoja, valintoja.

Hassua, kuinka isommilla lavoilla pääsi show-elementtien lisäksi myös täysin ehdollistumaan ja tottumaan biisien bändiversioihin ja niiden soundiin. Bändin ja pelkän taustanauhan välinen kontrasti oli aluksi yllättävän voimakas ja Tavastialla aivot joutuivatkin siirtelemään palikoita uuteen järjestykseen. En ollut aiemmin tajunnutkaan kuinka erilaiselta vaikkapa Jippikayjei-kitarariffi kuulostaa riippuen siitä tuleeko se livenä nauhalta vai suoraan kitarasta. Turussa näitä juttuja ei enää tarvinnut ihmetellä, mutta onpa jännää kuinka pieniin nyansseihin sitä välillä kiinnittää huomiota.

Kovan keikkahitin maineen vuosien varrella saanut Tuhlaajapoika ei pettänyt tälläkään kertaa, se sai porukkaan liikettä ja yhteislaulu raikasi. Areena- ja festarikeikoilla sitä vedettiin pikakelattuna versiona vain silloin kun yleisö niin vaati, joten oli siistiä päästä nauttimaan biisistä taas kunnolla pitkästä aikaa. Biisilistaan oltiin tehty Tavastian jälkeen pari muutosta. Täältä sinne vedettiin Tavastialla kokonaisuudessaan, mutta jengi ei oikein tarttunut siihen. Harmi, koska itse kyllä tykkäsin siitä ja olisi ollut kiva kuulla se kokonaan toistekin, mutta jos joku juttu ei ota tulta alleen niin muutokset ovat ihan ymmärrettäviä. Biisistä oltiin jätetty jäljelle pelkkä kertsi, joka toimi tunnelmapalana Jos mä oisin sä/Täältä sinne/Räplaulajan vapaapäivä -potpurissa. Se toinen muutos olikin sitten jotain aivan muuta, nimittäin Levoton tuhkimo. Morjens. Kun Vain elämää mainittiin, niin tottakai odotin, että sieltä tulee se ainainen Tinis, mutta ei jumalauta sitä riemua kun saikin yllättyä! Miksi ihmeessä Levoton tuhkimo edes aikoinaan tiputettiin setistä pois, en tajua?! Maailman paras comeback, loppuunmyyty Börs pissi sillä hetkellä hien lisäksi myös hunajaa.

Kiertue lähti rullaamaan kuin unelma, molempina iltoina vallitsi innostunut ja riehakas tunnelma. Jos itsellä oli ihan luvattoman kivaa, niin oli ihana nähdä, että lavallakin oli jatkuvasti hymy herkässä ja läppä lensi. Klubikeikoille taisi olla tilausta siis puolin ja toisin. // YYKAAHOOVEE

- juoksepoistytto

Turb-O-Rama pirskeet Seinäjoella Warttibaarissa

MÖTKY
Bussin ikkunasta bongattu jono Warttibaarin ulkopuolella enteili tiivistä tunnelmaa illalle. Lippujonossa kohistiin miten "ne aloittaa ihan kohta" ja kympiltä Mötkyn mökä alkoikin alakerrasta kantautua. Puikkelehtien sai vielä ihan jees paikan kun toki kiinnosti mistäs oli kysymys kun selkeästi hypetystä oli havaittavissa. Lavalla vallitsi tosi hyväntuulinen meininki, joka heijastui vahvasti myös yleisöstä. Mukana setissä oli mm pari Black Flag lainabiisiä, oi! henkinen kappale ja Negative Approachin nimiväännös Can't Tell (in the wind) No One.

mikkiständiin tarkentuneet kuvat vol. 1

Heti keikan alkuun huomion kuitenkin vei toistuva SIPSEJÄ huutelu. Kyseessä oli Mötkyn demon viimeinen kappale Rakastan Sipsejä ja kun tämä oodi hiilihydraattien yhdelle addiktoivimmista muodoista päästettiin viimeinkin valloilleen yleisöön viskottujen sipsipussien siivittämänä, kaksi asiaa oli taattua: lattialla vallitseva sipsimeri ja päähän iskostunut hokema MÄ RAKASTAN SIPSEJÄ. En tiedä mitä tältä keikalta odotin, mutta en ainakaan mitään tällaista -kirjoitettuna hymyssä suin. Kiinnostuneimmille merkinnän lopussa elävää kuvaa kyseistä biisistä fiituring 76% eturiviläisten selkää/olkapäätä/+lattiaa/kattoa jne ja joku 24% bongaa bändiä.

KEHONRAKENTAJAT
Kolmen viimeisimmän Seinäjoki-reissuni syypää on ollut bändi nimeltä Pää Kii. Tämäkin kertaisen SJK tripin voi laittaa saman orkesterin piikkiin, sillä Pää Kiin viimeisimmällä Bar 15 keikalla (linkki keikkarapsaan) yllätysnumerona toimi Kehonrakentajat -minisetti. Kehonrakentajat jäi kiinnostamaan enkä tota sanaa viljele lämpimikseni. Sopivaa ajankohtaa nähdä bändi full-miehityksellä on tullut tässä kytättyä ja mikä sen osuvampaa kuin sama hyväksi todettu keikkapaikka.

mikkiständiin tarkentuneet kuvat vol. 2 (prkl)

Rumpalin virasta vapaat jäsenet eivät sortuneet paikoillaan pönöttämiseen ja lavalla oli siis hyvin liikehdintää lauluosuuksien välissä -ekat pointsit siitä. Salilla Aina! julkaisua kuunnellessa en ollut ollenkaan rekisteröinyt kitaristin ja basistin vaihtelevan päävokalistin virkaa aika paljonkin, joten nyt livetilanteessa kun tähän seikkaan havahtui niin pisteet senkuin ropisi. Setin parhaan pokaalin vei demosuosikkini Viljanen ja demon ulkopuolisista kappaleista nousi esille etenkin Mä Voitan Tänään! Näin ensikuulemalta ja sanoituksia syynäämättä toi biisi vaikutti olevan haistakaa te/power to me anthem. Edeltävän esiintyjän lailla viimeisen kappaleen mukana tuli taas tarttuvaa korvamatomatskua kertosäkeeseen viljeltynä, nyt mentin Ei aina jaksa olla selvin päin hokeman voimin. Osa yleisöstä ainakin samastui ja hoilasi mukana.

Tästä setistä ei tainnut lainabiisejä löytyä (*muoks* tietooni tuotiin vikan eli Rahikainen -biisin olevankin Kyre & Duunarit tuotantoa, joten kovereita kaikilla, kiitos korjauksesta!), mikä tarkoittaisi bändin olevan ahkera biisien nikkaroimisen saralla (koverista huolimatta siltikin!). Keikan perusteella tulen jatkossakin tarkkailemaan Kehonrakentajat keikkapäivämääriä sillä silmällä, jos taas vaikka joku kerta tärppäisi. Vaikka sen ekan demokasetin missasinkin, niin ihan mielenkiintoista näinkin suht alkuvaiheilla alkaa seurata mitä tästä vielä kehittyykään. ps. huvitti miten mm Mötky pyöri taustalla soundcloudin kautta näitä näpytellessä ja kuitenkin se biisi mikä eniten herätti huomion olikin jo related tracks osastoa ja Kehonrakentajat matskua. Sillä lailla!

GRÖNSAKER

Taisin näyttää kysymysmerkiltä koko keikan ajan. Alkuun tuli Beastie Boysin Fight For Your Right to Party. Koitin vilkuilla settilistaa ja yleisöä miten siellä lähdettiin laulamaan mukana kun tosiaan oli vahvasti Turbonegroon liittyvät bileet ja pieni epäillys hiipi jos kaikki mitä seurasi olikin sitä itseään. I Got Erection aikana sain fläsärin Provinssiin 2005 jossa kyseistä kertsiä pyydettiin hoilaamaan mukana. Oma suhde Turbonegroon on tuo yksi festariveto ja pari kertaa on tullut bongattua nykyistä laulajaa katsomassa samoja keikkoja (Turbonegro -yhteys selvisi tosin vasta myöhemmin). Loppuosaan settiä oltiin sijoitettu lisää muidenkin bändien tuotantoa esmes Beat on the Brat by Ramones. Mulle ei syntynyt sen suurempia haluja näppäillä Spotifyn hakukentään Turbonegro, mutta olihan tämä oiva numero aihepiirin bailuihin kun kai nyt tuttuja veisuja on mukavampi laulaa mukana kun hyvää jengiä ympärillä ja soitto tulee livenä vs yksin himassa levyjä kuunnellessa.

FINAL ASSAULT

Tunnustan, että mulla on hieman huono tapa välillä muodostaa mielikuva bändin musasta joko nimen tai ulkoisen olemuksen perusteella. Nopeella fb-eventin vilkaisulla luulin seuraavaksi vuorossa olevan  jotain Mötley Crüen jalanjäljissä. Mikä helpotus kun heti keikan alkaessa kävi päivän selväksi, että nyt muuten lähtee lujaa niin mielikuvat romukoppaan kuin hommat etenemään lavalla. Final Assault alleviivasi tiukalla metallihooserässirallillaan miten tämän tyylinen musiikki pääsee todellakin parhaiten oikeuksiinsa juurikin livenä. Lisää pontta toi soittajien anteeksipyyntelemätön lavaesiintyminen ja vaikka en levytetyistä versioista bändin kohdalla innostunutkaan, livenä ei haittais nähdä toistamiseenkin sillä olihan tää nyt ihan hiton kova! Hyvä loppurutistus iltaan kuin herättelevä litsari naamaan.

Seinäjoki, olipas kivaa! -kilu ✌ //YYKAAHOOVEE/ 

Kiitti meiningeistä:

Mötky

Kehonrakentajat

Grönsaker (ei linkitettävää?)

Final Assault

+ym!

epämääräisesti kuvattu Mötky: Rakastan sipsejä

Kehonrakentajat: Rahikainen [Kyre & Duunarit]

linkki Kopio biisiin!

Final Assault (en tiedä kappaletta)

#livemusabest